perjantai 15. heinäkuuta 2016

Ilta puutarhassa


Tykkään kuvata puutarhaa iltaisin,
koska valo on silloin upeimmillaan.
Valo tuo esiin aivan uusia puolia puutarhasta,
sellaisia joihin ei täydessä auringonpaisteessa
tule kiinnitettyä huomiota.
Toki iltakuvaukseen on ihan käytännön syykin.
Tyttäreni käytyä nukkumaan
kuvaushommiin ehtii paremmin keskittyä.


Olen vielä melkoinen amatööri kuvaamisen suhteen,
mutta tekemällähän oppii.





Leppoisia heinäkuun iltoja teillekin!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kasvimaan kuulumisia


Kasvimaalla suorastaan kohisee,
niin hurjaa on kasvu tällä hetkellä.
Salaattiakin on taas yli oman tarpeen.


Yksi uusista lemppareistani
on ehdottomasti kurkkuyrtti.
Ensimmäinen kukka avautui juuri,
ja voi kuinka kaunis se onkaan!


 Kylvin kurkkuyrttiä lähinnä
pörriäisiä varten,
mutta odotan kyllä innolla miltä kukat maistuvat
esimerkiksi kesäjuomien mausteena.
Kurkkuyrtillä on myös mahtavan runsas kasvutapa.
Kämmenen kokoiset lehdet ja vankka varsi
ovat todella upean näköisiä.


Sipulitkin näyttävät viihtyvän.
Toivottavasti mehevien varsien päästä löytyy
myös mahtavan kokoiset sipulit.


 Näiden kiipeilijöiden kukintaa odotan kuin kuuta nousevaa.
Ensimmäistä kertaa kasvatan tuoksuherneitä,
ja jo nyt luulen hurahtaneeni niihin aivan täysin.


Kurkkulaatikossa on melkoinen tungos,
joku nimittäin kylvi sinne parisenkymmentä siementä
ja kaikki itivät...
Eikä se joku sitten raaskinut siirtää yhtäkään
herkkäjuurista tainta muualle.
Että satoa odotellessa.


Mansikatkin alkavat pikkuhiljaa punertaa,
namnam!


Kasvimaan reunasta löytyy myös pienen pieni kukkaketo.
Perhos/pörriäispenkistä löytyy mm.
kehäkukkaa, ruiskaunokkia, pellavaa, kosmoskukkaa, kamomillaa ym.
Ja tietysti "rikkaruohoja",
kaikki sulassa sovussa.


Rauhoittavaa kamomillateetä luvassa,
unettomien öiden pelastajaksi.


Mutta ne lehtikaalit...
Viime vuonna menivät etanoiden suihin,
tänä vuonna kaalikoit löysivät tiensä niiden luo.
Että ei mennyt ihan niin kuin strömsössä.
Ilokseni tosin huomasin,
että pihallamme pesivä varpuspariskunta
käy napsimassa kaalikoin toukkia poikasilleen ruuaksi.
Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kai.
Ostan lehtikaalini edelleen kaupasta.



Sellaista kuuluu kasvimaalle,
palataan asiaan taas pian!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Ihanat pionit!


Pioneihin ei voi kyllästyä.
En minä ainakaan.
Aion hankkia niitä lisääkin,
ehkäpä valkoisia kermakakun näköisiä.
Olisiko siinä jo tarpeeksi?
Luultavasti ei.













Pioniaika on niin kovin lyhyt,
joten nautitaan siitä täysillä.
Ihanata heinäkuun alkua!